Ihkaensimmäisen oman blogin ihkaensimmäinen kirjoitus!

Millä tavalla blogi aloitetaan? Mitä pitää kertoa itsestä? Miten muokata blogin ulkoasua? Ihmisen elämä on täynä vaikeita kysymyksiä.

Tämän blogin ainakin aloitan väsyneenä, väärän hälytyksen säikäyttämänä ja tympiintyneenä ulkoasun väkerrykseen. Aion kertoa itsestäni perusasioita vielä tämän postauksen aikana. Viimeiseen kysymykseen saanen vastauksen vain jatkamalla väkerrystä :)

Olen siis reilu parikymppinen terveydenhuoltoalan opiskelija (otsikkoni väärä hälytys liittyy tämänpäiväisen työharjoitteluun), teen useampaa työtä ja työn ja koulun välillä risteillessäni käytän vapaa-aikani lukemiseen ja neulomiseen. Etenkin bussimatkat olen kokenut hyödyllisiksi ajoiksi neuloa - silloin kun en nukahda.

Olen seurannut useampaa blogia jo jonkun aikaa (mm. Kymmenen puikkoa langalla ja Villapallon blogi) ja neulonut n. 15-vuotiaasta. Yläasteaikoina neulepuikot olivat kamalinta mitä rättikässänopettaja pystyi eteeni tuomaan. Neulominen oli pitkäveteistä! Silmukat putoili ja kääntyi väärinpäin, niska tuli kipeäksi ja akryylilanka nitkui muovipuikoilla... Tarinani neuleaddiktina alkoi surullisesti: pitkäaikainen poikaystäväni (silloin vuosi oli PITKÄ aika!) jätti minut. Puhelimessa. Seuraavana päivänä en mennyt kouluun, vaan makasin kotona ahdistuneena. Oli pakko saada tehdä jotain, ja niin tein ensimmäiset villasukkani. Kaksinkertaisesta seiskaveikasta, valkoisesta ja punaisesta. Varsi oli lyhyt ja sukat vähän erikokoiset. Ja tönkötkin ne olivat. Päivän aikana muotoutuneista sukista tuli kuitenkin Surusukat, ne ovat tallella edelleen, kuuden vuoden jälkeen. Ja käytössäkin, ne jalassa on jotenkin vahva olo. Kyllä minä pärjään :)

Siitä lähtien olen neulonut taukoamatta, paidoista vauvantossuihin ja säärystimistä tilkkupeittoihin. Neulon, koska se rentouttaa. Lanka tuntuu hyvältä käsissä. On ihanaa nähdä, kuinka kerästä lankaa muotoutuu jotain käyttökelpoista ja ennenkaikkea lämmittävää, minulla on aina kylmä.

Huolimatta surullisesta alusta, neulomisesta on tullut minulle tärkeää. Neulomattaoleminen on vaikeaa! Jos saan jonkun loistavan ajatuksen, keskeneräiset työt luonnollisesti jäävät taka-alalle hetimiten ja työpäiväkin saattaa kulua ajatellen että miten toteuttaisin ideani, millä langalla ja millä värillä. Lisäisinkö valmiiseen ohjeeseen jotain vai keksisinkö kokonaan uuden mallin?

Näin alkoi Neiti Ännän ihkaensimmäinen blogi. Toivottavasti ratkeaa vielä se ulkoasunkin mysteeri :)

 

EDIT: Mysteeri ratkaistu - osittain.