Olen vannoutunut paksujen lankojen ja puikkojen ystävä. Mielestäni 2mm puikoilla on tylsää ja hidasta tehdä, sormien nivelet tulevat kipeäksi ja neuletta tosiaan saa väkertää päivätolkulla. Isoilla puikoilla ja paksulla langalla tulee nopeaa ja lämmintä, kaltaiselleni kärsimättömälle ja viluiselle sopivaa :) Nyt kuitenkin on niin kauniit kevätsäät, että jostain syystä hirveä himo saada tehdä pienillä puikoilla ohuita puuvillaneuleita. Ja tottahan se on, että pitsikuviot näyttää kivemmalta ohuessa langassa, josta ne myös erottaa. Tai siis näin minun mielestä.. Myös Villapeikon Global Warming kutittelee mielessä. Googlailin muita sopivanpaksuisia lankoja, ja Vihreästä Vyyhdistäpä löytyi ihanaa puuvillalankaa. Väriä en ole vielä valinnut, mutta taitaa se kääntyä siihen vaaleanpunaiseen tai valkoiseen. Ei sillä että se pinkki tosiaan olisi se lempiväri :D Ajattelin jättää tekemättä sen kengurutaskun siitä edestä, minua ei nimittäin liika tyttömäisyys haittaa ollenkaan. Ajattelin myös lisätä siihen jotain ihanaa satiininauhaa. En vielä tiedä mihin tai miten, muttakun tekee mieli käyttää satiininauhaa niin sitä on myös saatava. Vaikka muuten saatan olla maltillinen ja kärsivällinen, niin käsityötarvikkeiden suhteen se ei päde. Eikä kodinsisustuksen, sen puoleen. Minua ei haittaa vaikka kirjastonkirjat ovat viikon myöhässä, tai laskut maksamatta ja roskikset viemättä. Niiden tekemistä maltan odottaa, mutta kun tulee kyse jonkin ostamisesta tai käsillätekemisestä, niin on pakko tapahtua ja heti :D Arvatkaapa vaan, miltä tuntui lauantai-aamuna huomata että Global Warming-ohje on ilmestynyt (kyllä vaan, avaan koneen joka aamu ennen töitä/koulua ja luen lemppariblogien uudet merkinnät), ja tajuta että ei omista sopivaa lankaa. Ja myös se, että sunnuntaisin lankakaupat ovat kiinni eikä tänään kerkeä. Ärrrrrsytti! Noh, nyt kuitenkin olen ahkerasti lukenut tiistain tenttiin koko viikonlopun, ja vain ajatellut uusien neuleiden aloittamista (sen lisäksi harjoittelin raglanlisäysten ja kavennusten tekemistä). Huomenna koulun jälkeen lankakaupan kautta viettämään TP:n kanssa juhlapäivää, meillä tulee hurjat 9 kuukautta virallista seurustelua. Itse laskisin seurusteluajan hiukan pidemmäksi, koska mielestäni seurustelua on myös silloin jos ollaan toisista romanttisessa mielessä kiinnostuneita ja pidetään yhteyttä päivittäin, nyhjäillään ja pussaillaan. TP:n mielestä ilmeisesti kuitenkin seurustelun virallistaa se, että siitä on puhuttu ja päätetty seurustella :) Noo, kuinka vaan, yhdeksän kuukautta on nyt sitten virallista yhdessäoloa takana. Toivottavasti vielä paljon edessä. Suunnitelmissa huomenna mennä syömään Chicosiin lounasta ja sitten kotiin opiskelemaan. Kuinka romanttista :)
Ainiiiiin, ne kuvat! En ole vieläkään lisännyt yhtäkään kuvaa blogiin. Ja kuvattomat blogit on ihan tylsiä. Pläh. Täytyy opetella moinen taito vielä jonain päivänä lähiaikoina.